Eurajoen Olkiluodossa tehdään täyttä häkää valmistelutöitä uuden ydinvoimalan rakentamiseksi Suomeen. Kyseessä on länsimaiden ainoa hanke lisäydinvoiman rakentamiseksi. Miten tähän päädyttiin?

Olkiluodon työmaan juuret 1970-luvulla

Suomalaisten sähköntuottajien haave viidennestä ydinvoimalasta syntyi jo 1970-luvulla, jolloin nykyiset neljä reaktoria rakennettiin. Samoihin aikoihin syntyi Suomen ydinvoiman vastainen liike. Päätös uudesta ydinvoimalasta oli määrä tehdä vuonna 1986 ja sen arveltiin olevan läpihuutojuttu. Kun ydinvoiman vastustajat 26.4.1986 järjestivät mielenosoituksen, irvailivat tiedotusvälineet vastustajien määrälle. Ääni kellossa muuttui kuitenkin nopeasti kun selvisi, että samaan aikaan kun Suomessa marssittiin, oli Tshernobylissä tapahtunut tuhoisa ydinkatastrofi. Onnettomuus sai luonnollisesti Kauppa- ja teollisuusministeriön ja voimantuottajat perääntymään aikeissaan.

Toisen kerran ydinvoimala oli konkretisoitua 1990-luvun alussa, mutta syyskuussa 1993 eduskunta päätti ydinvoiman lisärakentamista vastaan.

Lue lisää: Miksi viidettä ydinvoimalaa ei rakennettu? – ydinvoiman vastaisen liikkeen historiaa (Olli Tammilehto) >>

Kioton ilmastosopimus viimeiseksi oljenkorreksi

Eduskunnan kielteisen päätöksen jälkeen vuonna 1993 ydinvoiman vastustajat arvelivat asian olleen loppuun käsitelty. Toisin kävi. Vuoden 2000 lopussa Teollisuuden Voima (TVO) jätti jälleen hakemuksen uuden ydinvoimalan rakentamiseksi. Keppihevoseksi oli tällä kertaa valittu ilmastonmuutos.

Vuosina 2001-2002 ydinvoiman vastainen toiminta Suomessa ehkä suurempaa kuin koskaan. Eri puolilla Suomea järjestettiin keskustelutilaisuuksia, mielenosoituksia ja kulttuuritapahtumia. Ympäristöjärjestöt koostivat tutkimustuloksia ja osoittivat, että ydinvoimalle oli vaihtoehtoja, jotka olisivat johtaneet parempaan lopputulokseen paitsi ilmaston ja ympäristön myös työllisyyden kannalta. Kevään 2002 suurmielenosoitus Helsingissä oli suurin Suomessa järjestetty ympäristömielenosoitus ja kokosi Helsinkiin reilut 6000 mielenosoittajaa. Mielipidetiedustelut yksi toisensa jälkeen osoittivat, että suurempi osa kansalaisista vastusti ydinvoimaa kuin kannatti sitä.

Kaikesta huolimatta eduskunnan pieni enemmistö äänesti kuitenkin toukokuussa 2002 ydinvoiman puolesta. Osa epävarmoista kansanedustajista houkuteltiin ydinvoiman taakse niin kutsutulla risupaketilla, eli ydinvoimapäätökseen liitetyillä lausumilla, jotka lupasivat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista liittyen uusiutuviin energialähteisiin, energiansäästöön ja kivihiilen hallittuun rajoittamiseen. Lausumat eivät kuitenkaan olleet sitovia, joten ne on ollut helppo kuitata muutamalla työryhmällä ja ympäripyöreällä mietinnöllä.

Kun poliittinen lupa uudelle ydinvoimalalle oli saatu, sai keppihevonen mennä: samat tahot, jotka ennen ydinvoimapäätöstä puhuivat ilmastonmuutoksesta ja siitä, kuinka Suomen olisi oltava eturivissä taistelemassa ilmiötä vastaan – vaikka sitten kaikkia maita ei saataisikaan alussa päästövähennyksiin mukaan – kääntyivät pian ydinvoimapäätöksen jälkeen Kioton ilmastosopimuksen vastustajiksi. Näkyvimmin tämä on ilmennyt EU:n sisäisen päästökaupan vastustamisena.

Lue lisää >>

Mitä on tapahtunut sitten eduskunnan päätöksen?

Joulukuussa 2003 Teollisuuden Voima solmi sopimuksen ranskalais-saksalaisen konsortion Framatome ANP:n kanssa ostaakseen 1600 megawatin tehoisen EPR- reaktorin Suomeen. Kyseessä on voimalatyyppi (European Pressurized Water Reactor), jota ei ole aikaisemmin rakennettu. Voimalan hinnaksi sovittiin n. 3,2 miljardia euroa. Kun eduskunta teki päätöstä lisäydinvoimasta ja vertaili eri vaihtoehtojen kustannuksia, arvioitiin ydinvoimalan hinnaksi 1,7 – 2,5 miljardia euroa.

Lue lisää: Miksi ydinvoima on “halpaa” vain Suomessa? >>

Vuoden 2004 alussa TVO jätti rakennuslupahakemuksen valtioneuvostolle. Valtioneuvosto myönsi luvan helmikuussa 2005, vain vuoden kestäneen turvallisuusarvioinnin jälkeen, mitä kansainvälisesti verrattuna voidaan pitää hyvin lyhyenä aikana – etenkin ottaen huomioon, että laitostyyppiä ei ole rakennettu – tai lisensoitu – koskaan aiemmin ja se edustaa uudenlaista kolmannen sukupolven laitostyyppiä.

Huolestuttavaa on, että toukokuussa 2004 kävi ilmi, että reaktorin paineastian ja höyrystimien valmistus oli jo aloitettu Japanissa, vaikka laitoksen turvallisuudenarviointi oli Suomessa vasta alkanut. Laitoksella ei ollut rakennuslupaa, mutta sen osia rakennettiin jo täyttä häkää, jolloin STUK:lle näytti jäävän lähinnä kumileimasimen rooli.


Kansalaisilla vain kosmeettinen osallistumismahdollisuus

Asiasta kiinnostuneille on annettu vain kosmeettinen mahdollisuus osallistua rakennuslupahakemuksen käsittelyyn. Lausunnot rakennuslupahakemukseen pyydettiin siinä vaiheessa, kun jo tiedettiin, että alkuperäinen EPR-malli ei täyttänyt suomalaisia kriteereitä. Sen sijaan ei tiedetty sitä, millaisia muutoksia malliin oli tarkoitus tehdä. Siinä vaiheessa, kun nämä asiat ovat tiedossa, ei kansalaisilla tai järjestöillä ole enää mahdollisuutta lausua asiasta.

Lue lisää: Suomen luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen lausunto Teollisuuden Voima OY:n uutta ydinvoimalaa koskevaan rakennuslupahakemukseen (PDF, 159 kB) >>

Säteilyturvakeskuksen osastopäällikkö Petteri Tiippanan kommentoi lausuntoa YLE:n Pallo Hallussa -ohjelmassa 30.5.2004 seuraavasti:

“Petteri Tiippana kiittää Greenpeacea siitä, että järjestö on kiinnittänyt huomiota tismalleen samoihin turvallisuuskysymyksiin kuin Säteilyturvakeskuskin ja toteaa järjestöllä olevan selvästi asiantuntemusta näissä kysymyksissä.”

Seuraavat vaiheet

Voimalan rakennustyöt Olkiluodossa ovat nyt käynnissä. Varsinaisten rakennustöiden on määrä valmistua vuoden 2007 kesällä, minkä jälkeen asennustyöt jatkuisivat vuoden 2008 alkupuolelle saakka. Voimalan olisi tarkoitus valmistua ennen kesää 2009.

Kansainvälisten kokemusten valossa aikataulu on äärimmäisen tiukka. Suomen ydinvoimalaki edellyttää, että valmiille ydinlaitokselle tulee hakea vielä käyttöönottolupa valtioneuvostolta.