Ydinvoiman kannattajat haluavat usein vähätellä ydinvoimatuotannon riskejä sillä, kuinka vähän suuronnettomuuksia ydinvoimaloissa on tapahtunut. Tämä on kuitenkin kehno perustelu, sillä vaikka suuronnettomuuksia on onneksi ollut vähän, on pienempiä onnettomuuksia ja läheltä piti -tilanteita ollut sitäkin enemmän – toisin sanoen aivan liikaa.

Ydinlaitoksissa tapahtuneista onnettomuuksista on olemassa lukuisia tietokantoja. Lyhyet kuvaukset vuosien 1952 – 2002 pahimmista onnettomuuksista on koottu www.ydinvoima.net -sivustolle.

Tilastojen heikkous on se, että ne vain harvoin sisältävät kuvauksia läheltä piti -tilanteista, joissa onnettomuutta ei ole tapahtunut, mutta suuronnettomuus on saatettu estää vain sattumalta.

Ydinturvallisuuden kehitys sitten Tshernobylin

Tshernobylin onnettomuuden jälkeen ydinturvallisuuden on sanottu kehittyneen huomattavasti ja nykyisiä voimaloita kehutaan jopa täysin turvallisiksi. Vaikka onkin selvää, että ydinvoimaloiden turvallisuusriskeistä tiedetään nyt enemmän kuin 20 vuotta sitten, ei itsetyytyväisyyteen ja yliluottavaisuuteen ole syytä vaipua. On tärkeää muistaa, että Tshernobyl-tyyppistä RBMK-voimalaakin pidettiin vielä ennen onnettomuutta täysin turvallisena, sisälsihän se kolme hätäjärjestelmää ja sen oli määrä kestää pyöremyrsky, maanjäristys ja lentokoneen törmäys. Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n turvallisuusosaston päällikön mielestä vakava ydinonnettomuus Tshernobyl-tyypin reaktorissa oli käytännössä mahdoton. Vaan toisin kävi.

Ydinvoimaloiden teknistä turvallisuutta on kehitetty ja ydinvoimalat ovat pitkälle automatisoituja järjestelmiä. Silti ihmisen väliintulo on mahdollista – ja sen täytyy olla mahdollista – joka tasolla. Usein ydinonnettomuuksissa ja läheltä piti -tilanteissa perimmäisenä syynä on inhimillinen tekijä. Henkilökunnan tekemät virheet olivat keskeisessä roolissa myös Three Mile Islandin ja Tshernobylin onnettomuuksissa.

Viime vuosina Japanissa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa on nähty varoittavia esimerkkejä turvallisuuskulttuurin heikkenemisestä. Tämä on huolestuttanut ydinvoiman tuottajat itsensäkin. Viime lokakuussa (2003) Maailman ydinvoiman tuottajien järjestön WANO:n puheenjohtaja Hajimu Waeda ilmaisi huolensa ydinvoiman tuottajien joka toinen vuosi pidettävässä kokouksessa. Maedan mukaan ydinvoima-alaa uhkaa kasvava yliluottavaisuus, leväperäisyys sekä kustannustehokkaamman toiminnan toivossa tehty ydinturvallisuudesta tinkiminen. Maedan mukaan kehitystrendi voi – ellei suunta muutu – johtaa suureen onnettomuuteen.


Tshernobylin onnettomuuden seurauksia vähätellään

Kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA julkisti syyskuun alussa raportin Tshernobylin onnettomuuden seurauksista. Raporttia uutisoitiin niin, että Tshernobylin kuolonuhrien määräksi olisi nykytiedolla arvioitu “vain” 4000.

Tiivistelmäraportissa “Chernobyl’s Legacy: Health, Environmental and Socio-Economic Impacts” on kuitenkin mutkat vedetty niin suoriksi, ettei sen voi katsoa heijastavan taustalla olevaa, YK:n eri järjestöjen
yhteistä 600 sivun tieteellistä arviointia, jossa olisi aineksia myös hyvin
erilaisiin johtopäätöksiin ja arvioihin uhriluvuista.

Säteilyn terveysvaikutuksia voidaan arvioida kahdella eri metodilla.
Tieteellisesti hyväksytyin lähestymistapa, Kansainvälisen säteilysuojelukomission (International Commission on Radiation Protection, ICRP) asettamiin standardeihin nojaava metodi, joka perustuu oletukseen
lineaarisesta yhteydestä säteilyannoksen ja seurausten välillä ilman tiettyä
kynnysarvoa johtaa huomattavasti suurempiin arvioihin, kuin todennettuihin
syöpätapauksiin ja niistä tehtyihin, tiettyyn populaatioon kohdistettaviin
tilastollisiin päätelmiin perustuva metodi.

Olennaista on huomata, että IAEA:n käyttämä arvio 4000 lopullisesta uhrista
perustuu 600 000 ihmisen populaation saamaan säteilyannokseen. Todellisuudessa
laskeuma altisti säteilylle miljoonia ihmisiä, mutta pienempien annosten
yhteisvaikutus on arviossa jätetty huomiotta.

Kaiken kaikkiaan, Tshernobylin onnettomuuden seurauksista puhuttaessa ei
kuolonuhrien määrä kerro kaikkea. Näin muistuttaa esim. YK:n pääsihteeri Kofi
Annan:

“At least three million children in Belarus, Ukraine and the Russian Federation
require physical treatment (due to the Chernobyl accident). Not until 2016, at
the earliest, will we know the full number of those likely to develop serious
medical conditions.”

http://www.chernobyl.info/index.php?userhash=10540094&navID;=191&lID;=2&statementID;=23


EPR:n turvallisuus

TVO:n Olkiluotoon valitsemaa European Pressurized Reactor (EPR) -mallin ydinvoimalaa ei ole rakennettu koskaan aiemmin. Näin ollen sen turvallisuudesta ei ole myöskään kokemuksia.

EPR perustuu ranskalaiseen N4-malliin ja saksalaiseen Konvoi-malliin. N4 -reaktoreita on rakennettu neljä ja ne ovat kaikki ranskassa. Laitosten alkutaivalta leimasi lukuisat tekniset ongelmat.

Suomen säteilyturvakeskus (STUK) ei katsonut EPR:n täyttävän suomalaisia turvallisuuskriteerejä, vaan vaati valmistaja Framatome ANP:ta tekemään malliin muutoksia. Säteilyturvakeskuksen asiantuntijan mukaan kaikki muutokset eivät tulisi olemaan helppoja.

Greenpeace ja SLL laativat Kauppa- ja teollisuusministeriölle lausunnon siitä, miten EPR täyttäisi Suomen turvallisuukriteerit. Listattuaan eräitä EPR:n puutteita järjestöt totesivat yhteenvetona, että suuren onnettomuuden mahdollisuutta ei pysytä EPR-mallissa poissulkemaan. Säteilyturvakeskuksen osastojohtaja Petteri Tiippana kommentoi lausuntoa YLE:n Pallo Hallussa -ohjelmassa 30.5.2004 seuraavasti:

Petteri Tiippana kiittää Greenpeacea siitä, että järjestö on kiinnittänyt huomiota tismalleen samoihin turvallisuuskysymyksiin kuin Säteilyturvakeskuskin ja toteaa järjestöllä olevan selvästi asiantuntemusta näissä kysymyksissä.

Lue Greenpeacen ja Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto (PDF, 159 kB) >>

Tammikuussa 2005 Säteilyturvakeskus luovutti Kauppa- ja teollisuusministeriölle mietintönsä Olkiluoto 3:n turvallisuudesta. STUK ei nähnyt esteitä rakennusluvan myöntämiselle.

Kansainvälisesti tunnustettu brittiasiantuntija näkee kuitenkin asian toisin. Hänen mukaansa rakennuslupaa ei olisi tullut niin lyhyen turvallisuusarvioinnin ja vaillinaisin perustein myöntää. Lue raportti Greenpeacen sivulta www. greenpeace.fi.