3.09.2004

Ennen eduskunnan ydinvoimaperiaatepäätöstä käytiin runsasta keskustelua ydinvoiman lisärakentamisen vaikutuksista uusiutuvien energiamuotojen edistämiseen ja energiansäästöön. Ympäristöjärjestöt pelkäsivät, että energiainvestointien suuntautuminen ydinvoimaan vähentää uusiutuvia energian lähteitä hyödyntävän tuotantokapasiteetin rakentamista. Lisäksi uuden suuren käyttökustannuksiltaan edullisen laitoksen pelättiin laskevan sähkön hintaa ja vähentävän siten innostusta tehokkaaseen energiankäyttöön ja energiansäästöön.

Ennen eduskunnan ydinvoimaperiaatepäätöstä käytiin runsasta keskustelua ydinvoiman lisärakentamisen vaikutuksista uusiutuvien energiamuotojen edistämiseen ja energiansäästöön. Ympäristöjärjestöt pelkäsivät, että energiainvestointien suuntautuminen ydinvoimaan vähentää uusiutuvia energianlähteitä hyödyntävän tuotantokapasiteetin rakentamista. Lisäksi uuden suuren käyttökustannuksiltaan edullisen laitoksen pelättiin laskevan sähkön hintaa ja vähentävän siten innostusta tehokkaaseen energiankäyttöön ja energiansäästöön.

Hallitus kuitenkin vakuutti epäilijöille, että uusiutuvien asema voidaan turvata lisärahoituksella ja tutkimuspanostuksilla. Eduskunnan talousvaliokunnassa kantaansa epäilleiden kansanedustajien tueksi koottiin vielä risupaketiksi kutsuttu kestävän energian tukiohjelma, jolla piti varmistaa, ettei ydinvoima uhkaa kestävämpiä energiantuotantomuotoja. Ympäristöjärjestöjä tämä ei tyydyttänyt, vaan ne jo tuolloin tiedotteessaan totesivat, että “ydinvoiman lisääminen hidastaisi puuenergian tehokasta pienimuotoista käyttöä sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Markkinatilannetta voisi verrata uuteen jättimarkettiin, jonka pitäisi saman logiikan mukaan edistää lähistön pienten lähikauppojen myyntiä.”

Järjestöjen huoleen ei saatu vastausta ja eduskunnan talousvaliokunta asettui selkein numeroin ydinvoiman lisärakentamisen taakse lisäten hallituksen esitykseen risupakettilausuman. Ydinvoimaa vastustaneet valiokuntalaiset jättivät vastalauseen, mutta liittivät siihen täsmälleen samat lausumat kuin varsinaiseen valiokunnan mietintöön. Suuressa salissa äänestettiin ydinvoiman puolesta tai vastaan, mutta molempiin vaihtoehdoissa kansanedustajat asettuivat risupaketin taakse. Näin ollen kaikki 199 ydinvoimapäätöksestä äänestänyttä kansanedustajaa yksimielisesti vaativat kestävän energiatalouden edellytysten parantamista.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Eduskunnan vaatimukset ja kuinka niille kävi

Ydinvoimapäätöstä edelsi eduskunnassa käyty keskustelu kansallisen ilmastostrategian toteutuksesta. Jo siinä yhteydessä eduskunta oli vaatinut hallitukselta reippaampia ponnisteluja uusiutuvien energiamuotojen ja energiansäästön edistämisessä. Nyt risupaketti vielä voimisti eduskunnan tahdonilmausta.

Monipuolisessa risupaketissa otettiin kantaa niin kivihiilen käytön vähentämiseen kuin energiansäästöön ja uusiutuvien energiamuotojen edistämiseenkin. Eduskunnan vaatimusten kuten risupaketin toteuttaminen on hallituksen käsissä. Lipposen toinen hallitus ja erityisesti sen kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre aloitti risupaketin toteutuksen perustamalla joukon toimikuntia ja työryhmiä. Työn tulokset ovat kuitenkin yksi toisensa jälkeen osoittautuneet lähes eduskunnan tahdon vastaisiksi: kivihiilestä ei voida luopua, energiansäästöstä ei voida säätää lailla, eikä uusiutuvien energiamuotojen edistämiseen voida kajota ennen kuin päästökaupan vaikutuksista on varmaa tietoa. Edes risupaketin toteuttamiseen tarvittavia määrärahoja ei ole osoitettu, vaan uusimmassa budjettiesityksessä eduskunnan tahdon mukaisesta rahoituksesta energia-, investointi-, vero- ja muina tukina puuttuu yli 43 miljoonaa euroa.

Kun ydinvoimapäätöksestä ja lausumien asettamisesta on kulunut reippaasti yli kaksi vuotta ja vaikka järjestöt ennakoivat, ettei risupaketti tee ihmeitä, tulokset ovat ennakoituakin laihemmat.

Kivihiilestä luopuminen

Eduskunta vaati, että hallitus ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin kivihiilen käytön hallituksi rajoittamiseksi.

Tulos:

Kivihiilen vähentämistä pohtinut työryhmä aloitti Kauppa- ja teollisuusministeriössä työnsä lokakuussa 2002. Työryhmässä oli mukana teollisuuden ja ministeriöiden edustajia. Ympäristöjärjestöjen mielipiteet työryhmä otti vastaan yhdessä vuoden 2002 lopulla pidetyssä kuulemisessa. Puolentoista vuoden pohdinnan jälkeen ryhmä sai työnsä valmiiksi keväällä 2004 ja kaikkien suureksi yllätykseksi kivihiilen polttamisesta tulonsa saavat yritykset yhdessä ministeriöiden edustajien kanssa olivat sitä mieltä, ettei kivihiilen käyttöä pidä rajoittaa.

EU:n kasvihuonekaasupäästökaupan käynnistyessä vuoden 2005 alussa kivihiilen hinta suhteessa muihin polttoaineisiin tulee sen suuri päästöisyyden takia nousemaan. Hinnan nousu on kuitenkin niin vähäinen, ettei sillä ole seuraavan kymmenen vuoden aikana suoraa vaikutusta kivihiililaitosten käyttöön.

Energiansäästö

Eduskunta edellytti, että hallitus nopeuttaa tiukan energiansäästöohjelman toteuttamista ja ohjaa yhdyskunta- ja aluerakenteiden muotoutumista energian säästämiseksi, ryhtyy toimenpiteisiin säästöohjelmia tukevan energiansäästön yleislain säätämiseksi, ryhtyy toimenpiteisiin energian jakeluyhtiöitä koskevan palveluvelvoitteen säätämiseksi tiedottamisesta energiansäästötavoista ja uusista tekniikoista kuluttajille ja ryhtyy toimenpiteisiin energiaverotuksen kehittämiseksi energiansäästöä edistävällä tavalla.

Tulos:

Kauppa- ja teollisuusministeri asetti energiansäästötyöryhmän pohtimaan eduskunnan vaatimuksia. Mukana oli teollisuuden ja ministeriöiden edustajia sekä Suomen luonnonsuojeluliiton edustaja. Työllä oli hirmuinen kiire ja syksyn 2002 aikana ryhmä runnoi kokoon uuden energiansäästöohjelman, jonka vaikutukset ministeriö itsekin arvioi vähäisiksi. Ohjelmaan on lisätty vain joitain yksittäisiä toimenpiteitä, eikä se esimerkiksi ota kantaa tärkeimpänä energiansäästöä ohjaavana keinona pidetyn energiaverotuksen kehittämiseen edes päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla.

Varsinaisen energiansäästöohjelman lisäksi työryhmä valmisteli ehdotuksensa energiansäätön yleislaiksi. Eduskunnan ajatuksissa ollutta Tanskan mallin tyyppistä energiansäästön yleislakia työryhmä ei edes yrittänyt tehdä ja työryhmän raportti nimettiinkin ehdotukseksi energiankäyttöä koskevan sääntelyn kehittämisestä. Yleislaki kutistui energianjakeluyhtiöitä velvoittavan tiedon levittämiseen tähtäävän palveluvelvoitteen ja julkista sektoria koskevan lainsäädännön kehittämisehdotuksiin.

Työryhmässä mukana ollut Suomen luonnonsuojeluliitto jätti eriävän mielipiteen molempiin raportteihin. Sen mukaan työryhmät eivät olleet täyttäneet toimeksiantoaan, eivätkä vastanneet eduskunnan lausumissaan asettamiin vaatimuksiin.

Energiankulutus on ydinvoimapäätöksen jälkeen kasvanut Suomessa huomattavasti oletettua voimakkaammin. Kylmät talvet ovat lisänneet kulutusta, mutta myös teollisuudessa ja muualla kotitalouksissa sähkön kulutus on kasvanut rajusti.

Uusiutuvat energiamuodot:

Eduskunta edellytti, että biomassan käyttöä edistetään ohjelmaa enemmän muun muassa veropolitiikan, investointitukien ja teknologian kehittämistukien sekä kestävän metsätalouden metsänparannusvarojen lisäresursseilla, tehostamalla energiapuun ja turpeen käyttöä, kehitetään kierrätyspolttoaineiden, lajitellun yhdyskuntajätteen, biokaasujen ja muiden biomassojen käyttöä ja turvataan uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön jakeluverkkoihin pääsyn esimerkiksi vihreiden sertifikaattien kauppaan perustuvalla järjestelmällä ja asettamalla tarvittaessa ostovelvoitteita verkon haltijoille.

Tulos:

Syksyllä 2002 asetettiin työryhmä uusimaan uusiutuvan energian ohjelmaa. Teollisuuden ja ministeriöiden edustajien lisäksi Luonnonsuojeluliitto oli edustettuna myös tässä ryhmässä. Kuten energiansäästöohjelmakin, uusiutuvan energian ohjelma tyytyy esittelemään vain joitain yksittäisiä uusia edistämiskeinoja. Lisäksi jotkut raportissa esitellyt uudet keinot kuten ympäristöpennin kerääminen sähkölaskun yhteydessä on unohdettu raportin valmistumisen jälkeen.

Vuoden 2004 budjetin yhteydessä sähkön ja lämmön yhteistuotannon verotusta alennettiin, jotta sen kilpailukyky suhteessa sähkön ja lämmön erillistuotantoon paranisi. Ajatus sinällään on hyvä, mutta muutos valmisteltiin ja toteutettiin ympäristön kannalta typerästi. Lämmön ja sähköntuotantoon kohdistuu hiilidioksidivero, joka on sitä korkeampi, mitä enemmän päästöjä käytettävä polttoaine aiheuttaa. Kun veroa alennettiin runsaspäästöisten kivihiilen ja turpeen asema suhteessa hiilidioksidipäästöttömään puuhun parani.