Safety scandals
Background
Climate bluff
Cheap nuclear
Waste
Next steps
Act now!

Etusivu > Ydinjätteet

Ydinjäteongelmaa ei ole ratkaistu

3.09.2004

Ydinvoimalat tuottavat erittäin vaaralliseksi luokiteltua korkea-aktiivista jätettä, joka on eristettävä elollisesta luonnosta sadoiksi tuhansiksi vuosiksi. Ydinjäte on siten muutaman sukupolven vaarallinen perintö tuhansille tuleville sukupolville. Onko Suomi keksinyt ratkaisun, jolla voidaan taata, että ydinjäte ei ole tikittävä aikapommi tuleville sukupolville tai sivilisaatioille? Valitettavasti ei.

Suomalaiset ydinvoimalat tuottavat noin 70 tonnia korkea-aktiivista radioaktiivista ydinjätettä vuosittain. Ydinjäte sisältää joitakin vaarallisimpia ihmisen koskaan tuottamista aineista. Yksi näistä on plutonium, jota käytetään ydinaseteollisuuden raaka-aineena. Jo mikrogramma plutoniumia keuhkoissa voi aiheuttaa syövän ja tennispallon kokoisesta kappaleesta voi rakentaa ydinaseen. Suomen nykyiset ydinvoimalat tuottavat elinaikanaan 28 – 40 tonnia plutoniumia.

Ydinjätteet pitää pystyä eristämään elollisesta luonnosta sadoiksi tuhansiksi vuosiksi. Muutama sukupolvi jättää radioaktiivisen perinnön tuhansille tuleville sukupolville.

Suomessa ja eräissä muissa maissa suunnitteilla olevaa ydinjätteen kalliohautausta ei ole hyväksytty vielä missään maailmassa. Suomi on ensimmäinen maa maailmassa, joka on valinnut paikan ydinjätteen kallioperäsijoittamiselle. Suomen hallitus ja eduskunta tekivät vuonna 2001 periaatepäätöksen ydinjätteiden kallioperäsijoittamisesta Olkiluotoon. Päätös tehtiin kuitenkin ennen turvallisuustutkimusten tuloksia ja vasta seuraavan kymmenen vuodan aikana tutkitaan, kuinka turvallista ydinjätteen hautaaminen Olkiluotoon on. Arviolta vuonna 2012, kun Suomen hallitus päättää ydinjätteen loppusijoituslaitoksen rakennusluvasta, on hallituksen päätettävä kuinka suuren riskin se on valmis hyväksymään, sillä joihinkin avoimiin kysymyksiin ei tulla saamaan vastausta koskaan.

Myös ydinjäteyhtiöt myöntävät, etteivät ne osaa tehdä tilastollisia ennusteita siitä, milloin ydinjäte vuotaa kallioperästä maan pinnalle (Posiva 1999). Näin ne eivät voi taata, että ydinjätteistä ei koidu ongelmaa tuleville sukupolville: ydinjätesäiliöt voivat rikkoutua esimerkiksi jääkausien aiheuttamien maanjäristysten tai kalliosiirtymien takia. Pohjavesi, joka täyttää koko sijoitustilan voi kalliohalkeamien kautta kuljettaa radioaktiivisia aineita maanpinnalle tai mereen. (Posiva 1999, Richardson 1999)

Myös ydinjätekuljetuksiin liittyy riskejä. Kuljetussäiliöiden pinnalla on Keski-Euroopassa viime vuosina todettu jopa tuhatkertaisesti sallitun tason ylittävää radioaktiivista saastumista. (Wise 1998a) Lisäksi ydinjätteen neutronisäteily läpäisee säiliön hyvin. (Greenpeace 2001) Myös Ruotsissa ydinjätesäiliöissä on usein ollut sallitun tason moninkertaisesti ylittävää radioaktiivista saastumista. (SKB 1998)

Posivan suunnitelmiin kuuluu ydinjätteiden laivakuljetus Loviisasta Olkiluotoon Saaristomeren kautta. (Posiva 1999) Ydinjätteen laivakuljetuksiin liittyy uppoamis- ja tulipaloriski. Ydinjätteen kuljetussäiliö kestää kansainvälisen ydinenergiajärjestö IAEA:n vaatimusten mukaisesti 800 asteen lämpötilaa vain 30 minuuttia. Normaalit laivapalot kestävät keskimäärin 20 tuntia ja tuottavat yli tuhannen asteen lämpötiloja. Tulipalon kuumuus voi myös hajottaa ydinjätteen sisältämää plutoniumia niin, että se leviää helposti, jos säiliö menee rikki. Kuljetussäiliö kestää uppoamisen 15 metrin syvyyteen vain kahdeksaksi tunniksi ja 200 metrin syvyyteen yhdeksi tunniksi. (Greenpeace 1999) On kuitenkin lähes varmaa, että laivan upotessa näihin syvyyksiin säiliöitä ei saada nostettua näiden aikojen sisällä.

Ydinjätettä myös jälleenkäsitellään, jolloin jätteen sisältämä plutonium erotellaan käytettäväksi niin sanotuissa hyötöreaktoreissa tai ydinaseissa. Jälleenkäsittelyn kautta alkuperäisestä uraanista saadaan irti enemmän sähköä, mutta jälleenkäsittelyprosessi tuottaa lisää ydinjätettä ja radioaktiivisia päästöjä ilmaan ja mereen. Iso-Britannian Sellafieldin jälleenkäsittelylaitoksen radioaktiiviset päästöt leviävät Irlanninmereltä Norjan rannikolle saakka. (Strålevern Rapport 2000) (Greenpeace 1997a) (Greenpeace 1997c)

Lähteet

Greenpeace 1997a, “COGEMA’s radioactive discharges make sea-bed nuclear dump”, lehdistötiedote, http://www.greenpeace.org/pressreleases/nucreprocess/1997jun13.html
Greenpeace 1997c, “Plutonium found in teeth of Children throughout Britain, Greenpeace calls for Plutonium reprocessing plants closure”. Lehdistötiedote. http://www.greenpeace.org/pressreleases/nucreprocess/1997aug1.html
Greenpeace 1999, Shipment of Nuclear bomb material from Europe Via Cape of Good Hope to Japan, August 1999, Greenpeace Briefing paper, http://www.greenpeace.org/nuclear
Greenpeace 2001a, Die unterschätzte Gefahr Neutronen-Strahlung bei CASTOR-Transporten und Zwischenlagerung, Greenpeace e.V., http://www.greenpeace.de/
Posiva 1999, Safety assessment of spent fuel disposal in Hästholmen, Kivetty, Olkiluoto and Romuvaara TILA-99, Timo Vieno, Henrik Nordman, Posiva Oy 1999.
Richardson P. 1999, Raportti Suomen ydinjätesijoitukseen liittyvistä ongelmista. toim Iida Simes. Suomen Luonnonsuojeluliitto.
SKB 1998, Rapport över utförd kontamineringskontroll i CLAB av mottagna transportbehållare fran de svenska känrkraftverken under perioden 1985-1998
Strålevern 2000, Kolstad, A. K, Rudjord, A. L, Radioaktiv forurensning i marint miljö, StrålevernRapport 2000:7. http://www.nrpa.no/
WISE 1998a, Spent fuel transports cancelled after contamination found, news communique 492, http://www.antenna.nl/wise